keltaisena aamuna tämän kaltaisena
aamuna kun huoneeni on kuollut ikkuna sokea
silmä vain juuri ylle asetellut vaatteet
kovin väsyneet ja kynä tylsä,
lyhyt käden jälki hataraa
niin
usein petin itseni liian monesti kaikki
muut liian usein pidin
elämää halpana
syntymälahjana
nyt lumi peittää
tienoon tuonen lintu vaappuu
virtaan kylä hiljaa
murenee ympärillä
kirkkomaan
tuuli tunkee
käytävillä takin läpi iholle se
nojaa päänsä voimattoman voimaa
etsien kuivat lehdet, lukematta
jääneet alla rapisee kun kuljen
läpi tyhjyyteni tyhjän
kaupungin
kirjaimet niin
sekaisin että luulevat itseään
sanoiksi vain sen vuoksi ovat vieretysten
laulussa