valot huoneistosta sammuu pimeys nurkkiin
laskeutuu aivan liian monta ajatusta
turhaa liian kauan kestää pahin on
vasta edessä ei ketään
tahtomattaan haluaisi satuttaa enkä
haluaisi jäädä kehenkään
enää roikkumaan muttei oo
muutakaan ei oo mitään ollenkaan en
unta saa
liian moni luulee
löytävänsä ystävän liian
moni tietää tien umpikujaan
päätyvän
mä en haluaisi
selittää on kaiken tultava
itsestään ei kukaan voisi
väittää että jotain pystyis
olemaan on päässyt hiipumaan tarve
olla innoissaan on vaikee olla
mitä koskaan onkaan enkä haluaisi
jäädä sustakaan enää
roikkumaan muttei oo muutakaan ei oo
mitään ollenkaan en sua saa