Veden alla on vaikea hengittää olen vain
osa tätä maailmaa imeydyt minuun
pieninä kuplina kutittelet
kaisloina kuiskit omaa
nimeäsi
Kävin joskus vieraalla
rannalla sinä rakensit kuitenkin
parhaimman jossa ponttoonit lämpiävät
aamusin ja aurinko oksankolossa iskee
silmää
Seison käsilläni
vedessä sinä pidät minua
pystyssä sukellat suutelemaan
ilmaa jotta rikkoisin entisen
ennätykseni
Illan tulo veden
viilentää minä kuuntelin
sinua tarinoitasi lumpeenlehdille katselin
kun sulin sinuun