hän sinuun katsoo läpi karvaiden
kyynelten tuntematta tuskaa, loppuaan
odottaen oot toivo viimeinen, hän sinuun
ripustautuu luona baaritiskin uskoutuu
tunnet hänet jo vuosien takaa ja
muistot katkerat mieleesi palaa kuljit
hänen luonaan rakkautta etsien kunnes uusi
aika nosti sut veneeseen
hän oli
katujen kuningatar vuonna seitkytseitsemän
jolloin katuja kuljit yöhön
pimeään hän oli kuningatar
särkyneiden sydänten jokainen hänet
tunsi häneen luottaen
katsot hänen
kalpeita kasvojaan ei aika ole nuollut
haavojaan kuin varjo entisestään hän
siinä istuu viinilasin pintaan katse
uppoutuu
Links
