hän sinuun katsoo läpi karvaiden kyynelten
tuntematta tuskaa, loppuaan odottaen
oot toivo viimeinen, hän sinuun ripustautuu
luona baaritiskin uskoutuu
tunnet hänet jo vuosien takaa
ja muistot katkerat mieleesi palaa
kuljit hänen luonaan rakkautta etsien
kunnes uusi aika nosti sut veneeseen
hän oli katujen kuningatar vuonna
seitkytseitsemän
jolloin katuja kuljit yöhön pimeään
hän oli kuningatar särkyneiden sydänten
jokainen hänet tunsi häneen luottaen
katsot hänen kalpeita kasvojaan
ei aika ole nuollut haavojaan
kuin varjo entisestään hän siinä istuu
viinilasin pintaan katse uppoutuu
Links
